Kannan toki huolta EU:n tulevasta metsäpolitiikasta. On totta, että Suomessa on maailman parasta metsänhoitoa ja että meillä Suomessa on Euroopan suuret metsävarat. Suomi on ollut myös aktiivisesti kärkikastissa kansainvälisesti edistämässä kestävää metsänhoitoa jo pitkään ja näin oli jo jo ympäristöministeriaikanani. Suomessa on myös erinomaista metsänhoidon tutkimusta ja osaamista Luonnonvarakeskuksessa, Suomen ympäristökeskuksessa, Itä-Suomen yliopistossa sekä Joensuussa sijaitsevassa Euroopan metsäinstituutissa. Tapiolla on hyviä metsänhoito-ohjeita.
Seuraavat väitteet eivät kuitenkaan pidä paikkansa.
Suomen metsien hiilinieluja käytettäisiin kompensoimaan muiden maiden päästöjä. Tämä ei ole totta.
Päästöt ja nielut lasketaan kansallisesti ja eurooppalaisesti. Olen aina äänestänyt sen puolesta, että meillä pitää olla kansalliset metsä-ja päästövähennyskiintiöt, jotta vältymme vapaamatkustajilta. Nythän maiden välistä joustoa on entistä vähemmän, eli Suomi voi käyttää omat nielunsa hyväkseen.
Ilmastonmuutos kiihtyy, ja kuten kirjoituksen kuvasta (ylhäällä) näkyy, emme ole toimissa tai sitoumuksissa siellä, missä meidän pitäisi olla.
Elleivät toimet ole nyt tarpeeksi kunnianhimoisia, metsien kasvava nielu ei ehdi vaikuttaa ennen 2050-lukua, jolloin meidän pitäisi olla hiilineutraaleja. Mitä myöhemmin toimimme, sitä hankalampaa ja kalliimpaa siitä tulee. EU:lla on itsellään oltava kunnianhimoinen metsäpolitiikka, jotta se voi vaatia sitä muilta mailta, kuten vaikka Venäjältä tai Brasilialta. Suomen intressissä onkin pikemminkin nostaa EU:n metsäpolitiikan ja -hoidon kunnianhimon tasoa, jotta kunnianhimo nousee myös muissa jäsenmaissa, ja jotta voimme edistää korkeampaa tasoa myös globaalisti.
Metsät olisivat kokonaan uusi toimivalta EU:lle. Tämä on räikeä väärä väite.
Metsissä on voimassa luonnollisesti kaikki se normaali EU-lainsäädäntö, joka on EU:n toimivallassa. Näin on ollut alusta lähtien. EU:lla on toimivalta ympäristöpolitiikassa, mukaan lukien luonnon monimuotoisuus ja ilmastonmuutos. Myös esimerkiksi ympäristövahinko- ja rikoslainsäädäntö voivat koskea mahdollisia metsissä tapahtuvia ympäristörikoksia.
Jo ennen Suomen EU-jäsenyyttä on ollut voimassa EU:n luonto- ja lintudirektiivit, jotka säätelevät eläimistön, kasviston ja luontotyyppien suotuisaa suojelutasoa. Luontodirektiiviä on noudatettu ja noudatetaan myös metsissä, kuten myös Natura-alueiden perustamista ja säädöksiä. EU:n ilmastopolitiikka on koskenut jo aiemmin niin Suomen kuin muidenkin maiden metsiä, niin nielujen, varaston määritelmän kuin vaikkapa kestävän energian osalta. Näitä olemassa olevia LULUCF- ja RED-säädöksiä uudistetaan osana Fit for 55 -ilmastopakettia.
Metsät eivät ole koskaan olleet eivätkä ole irrallinen saareke EU:n lainsäädännöstä, vaan niitä koskevat monet lait. Aivan kuten minullakin tontin omistajana on luonnollisesti täysi omistusoikeus, mutta monella muulla lainsäädännöllä on vaikutusta tontin käyttöön, rakentamiseen tai siellä tapahtuviin toimiin.
Tässä ei olla luomassa uutta toimivaltaa, mutta värikkäiksi tarkoitetut metsien sosialisointiheitot saattaa joku metsänomistaja pian luulla todeksikin, vaikka hänen omistusoikeuteensa ei olla puuttumassa sen enempää kuin aikaisemminkaan. Turhan huolen ja ahdistuksen levittäminen puolestaan hidastaa rakentavien yhteisten keinojen, kuten vaikkapa päästökompensaatioita hyväksikäyttävien ja luonnon monimuotoisuutta jälleenrakentavien rahastojen ja metsäohjelmien, toimeenpanoa ja laajentamista.
Tärkeää on myös nähdä, että Suomen kansalliset ilmastotavoitteet ja biodiversiteettitavoitteet omille metsillemme ovat vielä paljon kunnianhimoisempia kuin mitä EU:n ohjelmissa on kaavailtu. Kiista siitä, miten paremmat metsänhoitotoimenpiteet sekä ilmaston että luonnon monimuotoisuuden osalta saadaan yhdessä toteutettua, on siis kansallinen. Kannattaa myös muistaa, että Suomen metsissä elävistä lajeista jopa 833 on uhanalaisia ja suurin osa uhanalaisista lajeista elää metsissä.
Mielestäni on virheellistä väittää, että paineet metsänhoitoa kohtaan tulisivat nyt EU:n keksiminä, kun ne ovat meillä jo tiedossa.
On ehkä helpompaa sisällöstä keskustelemisen sijasta heittää yleinen syyttely muka osaamattoman EU:n niskaan.
Kuva: Climate Action Tracker
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan