Pitkän odotuksen jälkeen EU aikoo viimein ratifioida Istanbulin sopimuksen ja liittyä siihen täysimääräisesti. On jo aikakin: EU allekirjoitti sopimuksen jo vuonna 2017, mutta ei ole ratifioinut sitä. Ratifiointiin tarvitaan EU-jäsenmaiden määräenemmistöpäätös, joka voidaan nyt tehdä parlamentin annettua lupansa ratifioinnille toukokuun täysistunnossa. Parlamentti kannatti selvin luvuin päätöksen hyväksymistä.
Istanbulin sopimus on naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus ja ensimmäinen laillisesti sitova kansainvälinen sopimus naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Sopimus velvoittaa toimimaan pitkäjänteisesti, koordinoidusti ja suunnitellusti naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseksi ja sukupuolten tasa-arvon edistämiseksi yhteiskunnan eri sektoreilla ja esimerkiksi vauhdittaa turvakotipaikkojen lisäämistä ja parantaa uhrien saamia palveluja.
EU:n liittyminen sopimukseen kansainvälisenä instituutiona tarkoittaa sitä, että sopimuksen osat, joissa EU:lla on toimivaltaa, pätevät automaattisesti kaikkiin EU-jäsenmaihin – myös niihin kuuteen, jotka eivät ole kansallisesti ratifioineet sopimusta. Tällaisia osia ovat esimerkiksi oikeudellinen yhteistyö rikosasioissa ja pakolaisten suojelu.
On korkea aika, että EU ratifioi sopimuksen. Väkivaltakäsityksemme ei ole tähän mennessä riittävästi tunnistanut naisiin kohdistuvaa väkivaltaa, sen valtavaa määrää ja sen erilaisia muotoja: fyysistä, seksuaalista, henkistä, taloudellista ja rakenteellista väkivaltaa. EU:ssa on tarve erityiselle lainsäädännölle, joka puuttuu kaikkiin naisten kohtaaman väkivallan muotoihin.
Tietämättömyys naisiin kohdistuvasta väkivallasta oli surullisen selvää myös parlamentissa aiheesta käydyssä keskustelussa Strasbourgissa. Sopimuksen ratifioinnin vastustajat väittävät, että Istanbulin sopimus on väline ”gender-ideologian” tuputtamiseen. Todellisuudessa faktat naisiin kohdistuvan väkivallan laajuudesta ja Istanbulin sopimuksen positiivisista vaikutuksista uhrien tukemiseen ja väkivallan ehkäisyyn ovat olemassa. Istanbulin sopimus on myös yksi väline siihen, että ylipäätään tunnustamme naisten oikeuksien olevan ihmisoikeuksia, ja tunnustamme naisten koskemattomuuden ja oikeuden elää elämäänsä ilman väkivaltaa tai sen pelkoa – todellisuudessa Istanbulin sopimuksen vastustajat siis vastustavat kaikkea tätä.
Istanbulin sopimus on tärkeä, sillä se sisältää laajan määritelmän naisiin kohdistuvasta väkivallasta ja määrittelee naisiin kohdistuvan väkivallan myös rakenteelliseksi syrjinnäksi. Sopimuksen mukaan naisiin kohdistuva väkivalta tarkoittaa naisiin kohdistuvaa ihmisoikeusloukkausta ja yhtä syrjinnän muotoa, ja se käsittää kaikki sellaiset sukupuoleen perustuvat väkivallanteot, jotka aiheuttavat tai voivat aiheuttaa naisille ruumiillista, seksuaalista, henkistä tai taloudellista haittaa tai kärsimystä, mukaan lukien tällaisilla teoilla uhkaaminen, pakottaminen tai mielivaltainen vapaudenriisto joko julkisessa tai yksityiselämässä. Sopimuksen määritelmä pitää mielestäni ottaa kaiken lainsäädännön ja -tulkinnan pohjaksi, ja nyt, EU:n ratifioitua sopimuksen, sille on entistä vahvemmat perusteet.
Istanbulin sopimuksen ratifiointi vauhdittaa tämän lainsäädännön syntymistä. Euroopan parlamentti ja neuvosto neuvottelevat tällä hetkellä tahoillaan ensimmäisestä EU-direktiivistä naisiin kohdistuvaa väkivaltaa vastaan. Direktiivi on tarkoitus saada valmiiksi ennen nykyisen vaalikauden loppua. EU:n täysimääräinen liittyminen Istanbulin sopimukseen tarkoittaa, että myös EU:n on kokonaisuutena ryhdyttävä tämän lainsäädännön kaltaisiin toimiin naisiin kohdistuvan väkivallan lopettamiseksi.
On paljolti Euroopan parlamentin ansiota, että EU vihdoin ratifioi sopimuksen. Parlamentti on peräänkuuluttanut tätä jo vuosikausia, käytännössä vuodesta 2011, jolloin Istanbulin sopimus hyväksyttiin. Parlamentti on valmistellut aiheesta lukuisia tekstejä ja pyytänyt EU-tuomioistuimelta asiasta lausunnon. Kiitos kuuluu myös Ruotsin puheenjohtajuuskauden kovalle työlle neuvostossa asian edistämisen eteen. Sopimuksen täysimittainen voimaan astuminen edesauttaa naisten oikeuksien toteutumista koko unionissa, jossa moni EU-maa, Suomi mukaan lukien, on yhä vaarallinen paikka naisille elää. Istanbulin sopimuksen ratifiointi ja kunnioittaminen lähettävät vahvan ja tarpeellisen viestin naisiin kohdistuvan väkivallan hävittämiseen sitoutumisesta.
Tällä hetkellä EU:n 27 jäsenvaltiosta 21 on ratifioinut sopimuksen. Se on liian vähän. Jokaisen EU-maan pitäisi olla sitoutunut naisiin kohdistuvan väkivallan poistamiseen.
Lue lisää:
Kirjoitukseni helmikuulta 2023, jolloin parlamentti sai valmiiksi oman mietintönsä sopimukseen liittymisestä
Lisätietoa Istanbulin sopimuksesta Euroopan neuvoston sivuilta
Istanbulin sopimuksen koko teksti täällä
Teksti on osa toukokuun uutiskirjettäni. Voit liittyä uutiskirjeen tilaajaksi täällä.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan