Tällä viikolla vietimme maailman mehiläispäivää. Kukista ja viljelykasveistamme noin neljä viidesosaa on jossain määrin riippuvaisia hyönteispölytyksestä. Hyönteispölytyksen arvioidaan hyödyttävän EU:n maataloutta 15 miljardilla eurolla vuosittain. Pölyttäjäpopulaatiomme ovat kuitenkin uhkaavasti laskussa. Tällä huomattava negatiivinen vaikutus Euroopan ruokaturvan kehitykseen, puhumattakaan yhä kiihtyvästä biodiversiteettikadosta.
Mehiläiset ja muut pölyttäjäpopulaatiot ovat jyrkässä laskussa maatalouden ja kaupungistumisen myötä johtuvasta maankäytön muutoksesta, saasteista, tehomaatalouden yksipuolisen ympäristön ja torjunta-aineiden käytön sekä ilmastonmuutoksen vuoksi. Arvioiden mukaan 5-8 prosenttia globaalista ruoantuotannosta on suoraan yhteydessä eläinten aiheuttamaan pölytykseen. Pölyttäjäpopulaatioiden laskulla on siis suora vaikutus satoihin ja ruoantuotantoon.
Luonnonvaraisten pölyttäjien lisäksi pölytystä tekevät tarhattavat pölyttäjät eli mehiläistarhojen mehiläiset. Euroopan komission mukaan mehiläistarhoja on EU:n alueella yli 8 miljoonaa. Kasvinviljelijät voivat parantaa sadon tuottavuutta biodiversiteettia lisäämällä, mehiläistarhojen mehiläisten avulla tai hankkimalla viljelmilleen pölyttäjiä pölytyspalveluja tarjoavien yhteistyökumppanien kautta.
Pölyttäjien suojelun lisäksi meidän on varmistettava, että monimuotoiset ekosysteemimme, maaperämme, ilmastomme ja vesistömme kestäisivät maataloudesta aiheutuvaa ympäristökuormitusta. Torjunta-aineilla toimiva maatalouden tehotuotanto ei pysy planeettamme kantokykyjen rajoissa, minkä vuoksi muutos kohti ekosysteemejä tukevaa maataloutta on välttämätöntä. Yksi keino edistää tätä on luopua pölyttäjiä, kuten mehiläisiä, vahingoittavista torjunta-aineista.
Pölyttäjäpopulaatioiden laskulla on myös vaikutuksia terveyteemme. Hedelmät ja vihannekset ovat enemmän riippuvaisia eläinten aiheuttamasta pölyttämisestä kuin esimerkiksi vehnä, riisi ja maissi, jotka ovat tuulen pölyttämiä kasveja. Jälkimmäiset ovat ravintoarvoiltaan heikompia. Pölyttäjäpopulaatioiden lasku iskee siis pahemmin vihannes- ja hedelmäsatoihin, jolloin kuluttamamme ruoka on ravintoarvoltaan heikompaa.
Pölyttäjäpopulaatioista ja pölytyksestä voi pitää huolta jättämällä puutarhaan tai maatalousmaan reuna-alueille luonnonvaraista kasvillisuutta sekä valitsemalla pihaan mettä ja siitepölyä tarjoavia kasveja. Pölyttäjät tarvitsevat menestyäkseen monipuolista elinympäristöä ja pesänrakennusmateriaalia. Pölyttäjäpuutarhaa ei kannata hoitaa liikaa, sillä muokkaamattomat maapalat ja niillä rehottavat luonnonkasvit tarjoavat ruokaa ja pesäpaikkoja esimerkiksi kimalaisille.
Meidän on pidettävä huolta mehiläisistä, perhosista, kovakuoriaisista ja muista pölyttäjien supersankareista, jotta voimme parantaa ruokaturvaa, ylläpitää terveyttämme ja varmistaa elinvoimaiset maatalousekosysteemit myös tuleville sukupolville.
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan