Euroopan unioni on tällä hetkellä historiallisen valinnan edessä – laajentuuko unioni ja ottaako mukaan uusia jäsenmaita vai ei? Valinta on samanlainen kuin 2000-luvun alussa, kun kymmenen Itä-Euroopan maata liittyi vuonna 2004 unioniin ja niiden liittymisestä neuvoteltiin sitä edeltävät vuodet. Valinta ei ole helppo, mutta rajusti muuttunut geopoliittinen tilanne ja historia osoittavat, että meidän on otettava EU:n naapurustoalueet mukaan unioniin sen sijaan, että ne luisuisivat Venäjän vaikutuspiiriin.
Euroopan komissio julkaisi 8. marraskuuta tiedonannon EU:n laajentumisesta. Tiedonannossaan se pitää EU:n laajentumista poliittisena välttämättömyytenä ja tukee jäsenyysneuvottelujen aloittamista Moldovan ja Ukrainan kanssa. EU:n ehdokasmaita, jotka ovat jo aloittaneet EU-lainsäädännön soveltamisen, ovat Albania, Bosnia-Hertsegovina, Moldova, Montenegro, Pohjois-Makedonia, Serbia, Turkki ja Ukraina. Mahdolliset kaksi muuta ehdokasmaata ovat Kosovo ja Georgia.
Vaikka laajentumiselle on laaja poliittinen tuki, että uudet jäsenmaat täyttävät kunnolla ennen liittymistään EU-jäsenyyskriteerit. Kööpenhaminan kriteereiksi kutsutuissa jäsenyyskriteereissä asetetaan poliittiset, taloudelliset ja hallinnolliset kriteerit EU-jäseniksi haluaville maille. Tulevissa jäsenvaltioissa on oltava toimiva demokratia, toimiva markkinatalous ja kyky suoriutua EU-jäsenyyden velvoitteista. Jo tällä hetkellä EU:lla on ongelmia esimerkiksi oikeusvaltioperiaatteen noudattamisen varmistamisessa, eikä EU voi ottaa jäsenikseen uusia valtioita, jotka ovat vaarassa suistua samaan leiriin kuin Unkari tai Puola.
Etenkin Ukrainan mahdolliseen EU-jäsenyyteen liittyy suuria kysymyksiä. Ukraina on asukasmäärältään Euroopan seitsemänneksi suurin valtio, ja näin suuren valtion liittyminen unioniin tarkoittaisi suuria muutoksia parlamentin dynamiikassa. Myös Ukrainan valtava maatalous aiheuttaisi muutoksia EU:n suurimpaan politiikka-alueeseen eli maatalouspolitiikkaan.
Mitä käytännössä tarkoittaisi sotaa käyvän maan ottaminen EU-jäseneksi? Näihin kysymyksiin meillä on pakko olla vastaus ennen jäsenyyttä. Ukrainassa on myös muita ongelmia, jotka ovat sodan vuoksi jääneet vähemmälle huomiolle: seksuaalivähemmistöjen oikeudet eivät toteudu, ja korruption kitkeminen laahaa. On päivänselvää, että Ukrainaa on tuettava sodassa Venäjää vastaan, mutta tuki ei voi tarkoittaa EU-jäsenyyden myöntämistä ohituskaistaa pitkin. Tämä olisi karhunpalvelus Ukrainalle, sillä jo EU:ssa sisällä olevien maiden ohjaus kohti oikeusvaltiota ja toimivaa demokratiaa on huomattavasti vaikeampaa kuin jäsenyyskriteerien tarkka noudattaminen. Puolivalmiiden jäsenvaltioiden ottaminen EU-jäseneksi paitsi vaarantaa unionin sisäisen toimivuuden myös asettaa ehdokasmaan positiivisen demokratiakehityksen vaaraan, jos EU-jäsenyyden odotetaan maagisesti ratkaisevan kaikki sisäiset ongelmat.
Voidakseen laajeta unionin on uudistettava päätöksentekomenettelyään ja korjattava yksimielisyyden vaatimuksen aiheuttamat vääristymät, kuten Unkarin kiristyspolitiikka Ukrainan osalta tai aikanaan Iso-Britannian blokkaus veronkiertotietojen jakamiselle osoittavat. Tarvitsemme selkeämpää ja avoimempaa päätöksentekoa, jossa jäsenmaat päättävät keskenään kaikista keskeisistä politiikka-alueista normaalin lainsäädäntöjärjestyksen mukaisesti ja lopullisesti yhdessä parlamentin kanssa.
Vain vahva ja yhtenäinen EU voi olla valmis laajentumiseen. Parlamentti hyväksyi aihetta koskevan oma-aloitemietinnön täysistunnossaan. Mietinnössä parlamentti toteaa, että laajentuminen on EU:lle strategisesti äärimmäisen tärkeää, paitsi turvallisuuden vahvistamisen kannalta, myös demokratian, ilmastonsuojelun ja vaurauden takaamiseksi koko maanosassa.
Parlamentti muistuttaa, että voidaksemme laajentua yhdessä myös EU:n on uudistuttava. EU tarvitsee sekä toimielin- että rahoitusuudistuksia, joilla vastataan sekä nykyisiin että tuleviin haasteisiin. Vain näin voimme vahvistaa EU:n toimintakykyä, ottamalla käyttöön esimerkiksi tehokkaammat päätöksentekomenettelyt. Määräenemmistöpäätökset olisi mietinnön mukaan otettava käyttöön esimerkiksi demokratian suojelua, ihmisoikeuksia ja oikeusvaltioperiaatetta koskevissa kysymyksissä.
EU on jokaisen tytön ja pojan paras ystävä. Ollaksemme tätä jatkossakin, meidän on kyettävä uudistumaan ja vahvistumaan: yhdessä toimimisessa on voimaa.
Kuva: Guillaume Périgois / Unsplash
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan