Olin aamulla Tampereella avaamassa Viherympäristöliiton puheenjohtajana Viherpäiviä – yksi vuosittainen huipputapahtuma, johon olen voinut osallistua jo useamman vuoden ajan. On innostavaa tavata omalle alalleen täydellä sydämellä omistautuneita osaavia ammattilaisia.
Viherinfra on kaiken hyvinvointimme perusta. Hyvin suunniteltuna ja rakennettuna viherinfra tarkoittaa kauniimpaa ympäristöä, kiinteistöjen arvonnousua, hulevesien sitomista, biodiversiteetin suojelua, rikkaampaa eläimistöä, meluntorjuntaa, pienhiukkasten ja muiden ilmansaasteiden sitomista, puhtaampaa lähi-ilmaa, ilmastonmuutoksen torjuntaa, lämmönvaihteluiden tasaamista sekä kaiken ikäisille ja -kuntoisille ihmisille mahdollisuuksia luontokokemuksiin ja parempaan kuntoon.
Luonnon monimuotoisuus heikkenee, ja samaan aikaan me tarvitsemme yhä enemmän kapasiteettia hiilidioksidin sitomiseen. Väestömme ikääntyessä ja kaupungistuessa ekosysteemipalveluista, joita ovat muun muassa melun torjunta, pienhiukkasten sitominen ilmasta ja lämpötilan säätely, tulee entistä arvokkaampia ja tärkeämpiä. Tämän vuoksi tarvitsemme kaiken mahdollisen viherkapasiteetin, mikä rakennetussa ympäristössämme on tarjolla.
Tämä oivallus on myös Euroopan Unionin vihreän infrastruktuurin vahvistamiseen tähtäävän strategian takana. Vuonna 2010 EU:ssa käynnistetty viherinfrastrategia tähtää luonnon monimuotoisuuden ylläpitämiseen, maiseman yhtenäistämiseen ja ekosysteemipalvelujen säilyttämiseen. EU:n Life-rahoitus tukee viherinfraprojektien toteuttamista jäsenvaltioissa. Tähän mahdollisuuteen kehittää viheralueitaan myös Suomessa kaupunkien tulee tarttua.
Viherinfran hyödyistä on julkaistu runsaasti tutkimuksia. Jo viiden minuutin kävely metsässä parantaa mielenterveyttä ja esimerkiksi mittava puiden istuttaminen tuo kaupungeille hyötyä kiinteistöjen arvon lisäyksenä ja terveysmenojen säästöinä. Esimerkiksi Englannissa on tutkittu, että kun 20 % väestöstä, joka asuu 2 kilometrin säteellä viheralueesta ja käyttää aluetta puoli tuntia päivässä, kansallisista terveydenhoitomenoista säästyy 2,7 miljoonaa euroa vuosittain.
Miten suuri osa kaupungeista sitten pitäisi olla viheralueita? Tähän on olemassa hyvin yksinkertainen laskukaava: kaikkea kolmannes. Alkuperäisluontoa pitäisi olla kolmannes omasta tontista, kolmannes kaupunginosasta, kolmannes kaupungista, kolmannes maakunnasta, Suomesta ja Euroopasta. Tällöin luodaan ekosysteemipalveluita ja ekologisia käytäviä, joilla ylläpidetään riittävä määrä luonnon monimuotoisuutta.
Valokuva:Htm
Sirpa Pietikäinen
Europarlamentaarikko
Tutustu Sirpaan